Ennen kuutta istui Laura kirjaston lieden ääressä mustassa samettipuvussaan leikaten uutta kirjaa auki norsunluuveitsellä, joka oli kuin hänen hienojen sormiensa jatkoa. Hermostuneesti katsahteli hän väliin kelloa. Jadwin ei ollut tullut, vaikka tavallisesti tuli viideltä ja ennenkin. Kun Corthell tuli viittä vaille, ei talon isäntää vain kuulunut. Palvelija ilmoitti hänen soittaneen tulevansa puolen tunnin kuluessa. Hevoset olivat tulleet jo ennen. Laura käski viivyttämään ateriaa puolen tuntia. Corthellille selitti hän:
"Meidän täytyy odottaa hetkinen, Curtis soitti, että hänellä on asioita eikä pääse vielä."
He istuutuivat kummallekin puolen takkaa ja kolme neljännestä Corthell kertoili elämästään Italiassa. Sitten ilmoitettiin ateria.
"Eikö herra Jadwin ole tullut?" kysyi Laura.
"Ei, rouva."
Laura purasi huultaan. "En ymmärrä missä hän viipyy. Saamme siis tulla toimeen näin", sanoi hän pyytäen vierastaan astumaan ruokasaliin.
Suuressa salissa, joka tuoksui laakson liljoilta, he aterioivat kahden.
"Herra Jadwinilla kai on kiireitä?"
"Ei erityisiä. Kiinteistöt hoitavat itsensä ja hra Gretry välittää enimmät pörssiasiat. Tilapäisesti sattuu. Minä moitin häntä aamulla pörssipelistä ja hän lupasi lopettaa. Se näkyy vievän miesten ajan ja huomion."
"Miksi rajottaa harrastuksia vain liikeasioihin?" sanoi Corthell viiniään maistellen. "Onko oikeutta antautua kokonaan millekään asialle — taiteellekaan tai uskonnolle."