Henrikson. Pitääkö minun taas olla kerin-akkanasi?
Emma. Taasko?… Eikö se ole aina ollut sinusta hyvin mieluista?
Henrikson. Kyllä, mutta…
Emma. Olethan aina viettänyt aikasi kotilieden ääressä … eikö totta?
Henrikson. Juuri niin.
Emma. Ja kun ajattelen, että niin monta aviomiestä istuu myöhään yöhön ravintolassa! — Mutta se on vaimojen oma syy. Miksi he menevät sellaisten kanssa naimisiin, vaikka hyvin tietävät, että heidän tulevat miehensä ovat tehneet yhden ja toisen tuhmuuden. Kas niin, tule nyt tuohon jakkaralle ja pidä vyyhteä, minä kerin.
Henrikson. Mutta Emma hyvä…
Emma. Vastapalvelukseksi laitan illalliseksi mieliruokaasi.
Henrikson. Ajattelinkin tänä iltana mennä pienelle illalliselle…
Emma. Mitä? Illalliselle? Kenties johonkin ravintolaan … jonne et nuorena miehenä ollessasi pistänyt jalkaasikaan? Aijotko todellakin mennä?