Henrikson. Hm! Sinun seurassasi tietysti, eukkoseni.
Emma. Minnekkä sitten menisimme?
Henrikson. Vaikkapa Kämpin hotelliin…
Emma. Ja miksi juuri sinne, jos saan luvan kysyä?
Henrikson. Miksikö?… no hyvänen aika! — on niin hienoa kaikki … musiikki hienoa … ruoka hienoa … yliviinuri niin hieno…
Emma. Vai niin … luettele nyt kaikki…! Siellä ehkä onkin hienompaa kuin täällä kotona… Oi, että minun piti vielä kärsiä tämäkin hetki!
Henrikson. Ei, kultaseni!… Minä en menekkään… Olen kotona sinun luonasi… Teen kaikki mitä voin saadakseni sinut iloiseksi…
Emma. Kas siitä minä pidän!… Nyt taas tunnen oman vakavan ukkoseni. Oi sentään, kuinka olemmekin onnelliset!
Henrikson. Tavattoman onnelliset!
Emma. Kas niin, ota nyt vyyhti ja istuudu jakkaralle!