Loviisa. Sen asian aijoimmekin toimittaa nyt täällä Helsingissä käydessämme…
Karoliina. Mutta rakas äiti…
Henrikson. Tuo tuossa on kai renkinne, arvaan minä. Mikä hänen nimensä on?
Heiskanen. Nimeni on Heiskanen.
Loviisa. Hän on vähän lystikäs, hän kun on sorakielinen.
Heinonen (ivallisesti). Ja sitä ei minun vaimoni ole vähääkään.
Loviisa. Muutoin hän on oikein hyvä poika.
Heiskanen. Oikein naistenhurmaaja, kuten tytöt maalla sanovat… (nykäisee Maijua kupeesta). Vai kuinka, pikku mamseli?
Maiju. Kuules vaan tuota!
Henrikson. Kyllä meillä tulee olemaan hauska muutamia päiviä.