Heiskanen. Kai olette sitte hyvin ylpeä?
Maiju. Oh! Herra varjelkoon! en suinkaan! Vaikka onkin vähän arvontunnetta ja kaikkea tuota…
Heiskanen. Kas siitä minä tykkään.
Maiju (ivallisesti hymyillen). Onko se mahdollista?
Heiskanen. Hiisi minut vieköön, jos en tykkää!… Jos olet oikein siivo, niin voit vielä tulla vaimokseni.
Maiju. Vaimoksi tuollaiselle? — Minäkö?
Heiskanen. Tuollaiselleko? — Luuletko, että minä olen avojalkainen? Minulla on kolmesataa markkaa nimismiehen takana, siellä kotiseudulla, hän antaa niistä korkoa ja vuoden perästä minä saan kolme kertaa niin paljon. Sitäpaitsi on minulla kokonainen arpa valtion arpajaisissa. Tiedäppäs se, että tytöt siellä kotipuolessa ovat aivan hupsuja minun perääni. Ei nuo näy huonompia Helsinginkään tytöt olevan. Sain jo yhden rakkauskirjeen.
Maiju. Todellako?
Heiskanen. Niin, niin. Se tuli lentäen korkeudesta.
Maiju. Saisikohan tuota lukea.