Maiju. Ei, ei tosin … mutta onpa häntä suomustettu kuitenkin.
Emma. Mitä?… Mitä sinä sillä tarkoitat? Emmekö ole onnellisia yhdyselämässamme? Hän viihtyy niin hyvin kotona eikä koskaan käy ravintoloissa. Ja kenen ansiota tämä on, ell'ei minun?
Maiju. Niin, ei suinkaan siitä kukaan muu hyötynekään.
Emma. Sinäkin voit ottaa meistä esimerkkiä, kun kerran menet naimisiin. Kun mieheni vielä oli nuorimies, punastui hän, jos joku neitonen katsoi häntä silmiin. Se on todellista kainoutta.
Maiju. Ah, mitä rouva sanoo! Oliko herra todellakin niin kaino?
Emma. Kyllä hän oli!… Ja niin vakava!… Ja sellainen hän on vielä naimisissa ollessaankin.
Maiju. No entäs kainous sitten?
Emma. Sinä olet tuhma. Sinä et sitä käsitä. Käy nyt heti askareihisi!
(Menee vasemm. takaovesta).
2 kohtaus.