Maiju.
Maiju. Minäkö tuhma? — Eipäs, hyvä rouva!… Minullakin on omat rakkaussuhteeni. Mutta minun sulhaseni ei olekkaan sellainen jänis, että hän punastuisi tytön nähdessään!… Kyllähän hän on vähän huristellut aikoinaan, ja se onkin parempi, että se on tehty ennenkuin menee naimisiin. Hän on poliisina näillä seuduin ja hän näyttääkin vormussaan aivan luutnantilta… (Katsoo ikkunasta). Oi, sun suutari! Tuollahan hän käveleekin käytävällä. (Huutaa) Kalle! Kalle! Tulehan nyt vähän minuakin katsomaan!
Hellonen. Tulen aivan paikalla, armaani.
Maiju. Hän tulee tänne!… Pitää avata keittiön ovi toista tietä… Sitten saamme rauhassa keskustella. Jos nykyaikana palvelustytöllä on siivo sulhanen, niin katsoo emäntä heti kieroon… Hän kai kadehtii… Ah, siinähän sinä jo oletkin!
3 kohtaus.
Maiju. Hellonen.
Hellonen. Tässä olen taaskin! — Kiitos viimeisestä, kultamuruni!
Maiju. Voi kuinka oletkin komea!
Hellonen. Kunpahan näkisit minut ratsun selässä! Silloin minä vasta komealta näytän.
Maiju. Näinhän viime sunnuntaina, kun se korkea-arvoinen sotaherra ajoi ohitsesi Eläintarhan tiellä ja hän nyökkäsi sinun kohdallasi.