Loviisa. Hänellä on naistuttavuuksia.
Heinonen. Ei yhtään senjälkeen, kuin hän kävi luonamme maalla ja rakastui Karoliinaan.
Loviisa. Kukapa sitä tietää.
Heinonen. Minä tiedän sen.
Loviisa. Siitä hän ei puhu.
Heinonen. Puhuu, sanon minä!
Loviisa. Eikä puhu, sanon minä!
Heinonen. Kyllä minun nyt pitää ottaa torvi esille!
Loviisa. Tahdotko tehdä minut aivan hulluksi!
Heinonen. Päinvastoin — saattaa sinut järkiisi, eukkoseni!