Loviisa. Nuorimies, joka on tottunut käymään ravintoloissa, ei voi koskaan tottua viihtymään kotona vaimonsa luona, jos hän ketään saakaan.
Heinonen. Ja minä luulen päinvastoin … vaikka se luonnollisesti riippuu siitä, minkälaisen vaimon sattuu saamaan.
Loviisa. Viihdytkö sinä kotona?
Heinonen. Kyllä … vaikkei minulla kuitenkaan ole oikein hyvin.
Loviisa. Mitä sinä sillä tarkoitat?
Heinonen. En juuri mitään … mutta joskus sattuu niin, että pitää vähän olla ulkona kodistakin … ja se on miehen oikeus, jos hän vaan ei tee mitään hullutuksia.
Loviisa. Entäs sinun tiheät Helsingin matkasi, eikö ne ole hullutuksia, ne?
Heinonen. Eipä juuri voi sitä sanoa… Liikeasioita…
Loviisa. Ja vanhoja taipumuksia, jotka houkuttelevat…
Heinonen. Se ei ole totta!