Heikkinen. Minä kiitän!
Loviisa. Oletteko raitis?
Heikkinen. Ehdottomasti raitis!
Loviisa. Ja säästäväinen?
Heikkinen. Tavattoman säästäväinen! — En koskaan maksa enemmän kuin kaksikymmentä penniä pullollisesta soodavettä.
Loviisa. Hyvä! — Te saatte tyttäreni… Olkaa varma siitä!
Heikkinen. Mikä erinomainen onni! (Suutelee Loviisan kättä.) Minä menen heti pukemaan päälleni hännystakin ja valkeat hansikkaat ja tulen heti kosimaan. Hyvästi, rouvaseni! (Menee perälle.)
Loviisa. Hyvästi, vävyni!
Heikkinen (kääntyy takasin). Anteeksi, mikä olikaan morsiameni nimi?
Loviisa. Karoliina!