Emma (tulee oikealta, takimaisesta ovesta. Hän on täydellisesti pukeutunut.) Hyvää huomenta, rakas, herttainen Loviisa!… Kiitos eilisestä!
Loviisa. Oh, minunhan siitä pitäisikin kiittää!
Emma. No mitä pidät pääkaupungista?
Loviisa. Olen oikein siihen ihastunut.. Puistot ja kaikki paikat niin kauniita, Haaksirikkoiset Tähtitornivuorella oikein hurmaava ja teaatterissa oli tavattoman hauska!
Emma. Siellä onkin melkein aina hauska. —
Loviisa. Mutta oletko jo ulos menossa?
Emma. Menen vaan vähän kävelemään ja juon samalla lasillisen kivennäisvettä. — Sinä kai odotat kahvia?
Loviisa. En suinkaan, ukkonikaan ei ole vielä valveilla.
Emma. Ei minunkaan ukkoni. Hänen piti valvoa myöhään erään tärkeän kauppa-asian tähden. Minä kuulostan vieläkö hän makaa (menee oikealle etumaiselle ovelle ja naputtaa). Oletko jo valveilla, ukkoseni?
Henrikson. Heti kohta.