Loviisa. Hän puhuu, vaikkei ole valveilla… Kummallista!
Emma. Hän on hyvä aviomies… Ahkera… Viihtyy hyvin kotona … ja sitten on järjestystä rakastava!… Kas vaan, hän on jättänyt hattunsa tuolille… Sepä ei usein tapahdu!… (Ottaa hatun tuolilta.) Ei, tämä ei olekkaan hänen hattunsa!
Loviisa. Se on vähän ruttuinen! Katsoppas, siihen on jotain kirjoitettu sisäpuolelle. (Lukee.) »Älköön kukaan anastako Oskar von Viftenin hattua!» (Puhuu.) Anastako?
Emma. Oskar von Viften…
Loviisa. Kuka se on?
Emma. Nyt minä muistan… Hän on yksi pääkaupungin suurimpia hurjastelijoita…
Loviisa. Hurjastelijoitako… Semmoisia, jotka… Hyi toki!
Emma. Kuinka hänen hattunsa on joutunut tänne?
Loviisa. Hänellä kai on kauppa-asioita mieheni kanssa?
Emma. Sellainen epäsiveä henkilö… Ei koskaan!