Loviisa. Minun täytyy myöntää, että olen hyvin tyytyväinen… Tänään kai käymme Eläintarhassa?
Heinonen. Kernaasti minun puolestani, jos vaan ei tule liian tuulinen ilma. (Puhaltaa.)
Loviisa. Kuuleppas, onko huoneessasi ketään vieraita?
Heinonen. Vieraitako?
Loviisa. Joku herra von Viften?
Heinonen. Viften? — Ei, kiitoksia! Siellä ei viftata…
Loviisa. Minä vaan luulin niin, kun hänen hattunsa on tuossa tuolilla.
Heinonen. Paljon mahdollista! — Veljesi kai myöskin voi ottaa vieraita vastaan.
Loviisa (itsekseen). Hän ei tunne von Vifteniä. Olisikohan veljeni todellakin… (Ääneen.) Kuuleppas Antti. Kuka se neiti oli, jota eilen teaatterissa tervehdit.
Heinonen. Neitikö? Hm!.. Hän on matkustavainen… Tapasin hänet ulkomailla käydessäni Pariisissa. (Itsekseen.) Se oli Margareta, entinen lemmittyni 20 vuotta sitte.