Hellsten. Kuinka sinä olet tullutkaan kauniiksi viime näkemistäni!
Loviisa (ulkopuolella). Karoliina! Karoliina!
Karoliina. Äitini huutaa minua… Hyvästi Aksel! (Menee vasemmalle etumaisesta ovesta.)
Hellsten. Hyvästi! Kohta tapaamme toisemme! — Jospa tapaisin enon sill'aikaa! (Menee takimaisesta ovesta.)
11 kohtaus.
Maiju. Sitten Hellonen.
Maiju (tulee peräovesta.) Luulin nähneeni Hellosen kulkevan kadulla. (Katsoo ikkunasta.) Hänpä se onkin! (Rykäisee ja viittaa kädellään.) Hm! Hm! Hän katsoo tännepäin!… Hän tulee ylös!… Nyt hän saakin seista tuomarinsa edessä — ja kaikkea tuota… Antaa morsiamensa odottaa turhaan .. se ei ole kauniisti tehty.
Hellonen (tulee perältä). Sinä kutsuit minua…
Maiju. Niin todella teinkin ja kaikkea tuota. Kuuleppas, hyvä herra paperikorva, miksi annoit minun turhaan odottaa eilen illalla?
Hellonen. Piru vieköön! Se on totta se!.. Minun piti olla ylimääräisellä vahtivuorolla. On paljon matkustavaisia kaupungissa ja poliisin pitää olla liikkeellä aamusta iltaan.