10 kohtaus.
Hellsten. Sitten Karoliina.
Hellsten (tulee perältä). Luulin kuulleeni eno Heinosen torven äänen. Hän on varmaankin huoneessaan.
Karoliina (tulee vasemmalta etumaisesta ovesta). Missä se Heiskanen viivyttää kenkiäni? Oi taivas! Aksel!
Hellsten. Karoliina! Armas tyttöseni!
Karoliina. Miten olenkaan iloinen sinut taas nähdessäni!
Hellsten. Mitäs minun sitten pitää sanoa? Olen niin ihastunut, kuin mies voi olla, jolla ei ole muuta omaisuutta, kuin velkoja.
Karoliina. Todellakin! Sinun velkasi…
Hellsten. Niistähän äitisi onkin vihainen minulle… Mutta se ei ole niin vaarallista! Nykyään ahdistaa minua ainoastaan yksi velkoja, nimeltä Mandel … ja hän onkin oikea karvasmanteli; mutta sitä ei äitisi tarvitse tietää. Eno Heinonen on luvannut…
Karoliina. Minun hyvä isäni!