Loviisa. Mitä sinulta puuttuu? Olet niin kalpea.
Henrikson. Olenko kalpea? Sepä on kummallista!
Loviisa. Olet ehkä rauhaton jonkun asian tähden?
Henrikson. En suinkaan! (Erikseen.) Vähän vaan poliisin suhteen! —
Emma (tulee kyökistä). Kas, siinähän olet ukkoseni! Vihdoinkin olet noussut ylös!
Henrikson. Minulla oli vähän työtä eilen illalla…
Emma. Minä tiedän. Tuo kirjevaihto…
Heinonen (tulee vasemm., puhuu ulospäin). Odota hetkinen, poikaseni! Kyllä minä selvitän asian. (Huomaa toiset.) Ah! lankoni ja hänen puolisonsa!… Kumarran kohteliaimmin.
Emma. Kuinka lankoni, nukuit yösi?
Heinonen. Makasin kuin tukki.