Emma. Todellako?
Heinonen. Niin olen aina maannut sitten naimisiin menoni.
Emma (Henriksonille). Kuinkas sinun laitasi on?
Henrikson. Eipä juuri huonostikaan… (Itseks.) Hitto vieköön! Tunnen oikein omantunnon tuskaa.
Emma. Olet kai väsynyt?
Henrikson. Eipä juuri muutenkaan.
Emma (imarrellen). Voi kultastani, kuin hänen pitää niin paljon rasittaa itseään!
Loviisa. Katsoppas Antti oikein onnellista avioliittoa!
Heinonen. Ei luulisi sinun olevan sukuakaan heille.
Henrikson. Minä istuin ja kirjoitin kello kolmeen saakka.