Henrikson. Niinkö sinä luulet?
Maiju. Juuri niin!… Jonkun kerranhan luontokin vaatii osansa.
Henrikson. Mikä luonto?
Maiju. Kaikki miehet, nähkääs, haluavat joskus pitää iloisia päiviä, ja koska herra nuorena miehenä ollessaan ei niin tehnyt…
Henrikson. Se on totta! Minä olin oikea nuoren miehen esikuva… Saattoi usein kulua kuukausia, etten maistanut yhtä punssilasiakaan…
Maiju. Ettekä uskaltaneet katsoa neitosia silmiin.
Henrikson. Juuri niin! Ensimäistä päivää naimisissa ollessani punastuin, kun vaimoni katsoi minua.
Maiju. Herra olikin vähän tuhma siihen aikaan.
Henrikson. Kuinka uskallat sanoa sellaista…?
Maiju. Sanon vaan mitä ajattelen … luulen herran aikovan ottaa vahinkonsa takaisin »Alppilassa» tänäiltana, kun rouva on ruvennut nukkumaan.