Lempivät kun kilvaten
pariis tahtoo päästä,
laula, tyttö, soittaen,
älä pilaa säästä.
Heti herraks ylentäy
mairesuu, nyt orja.
Lapsi itkee, kehto käy,
lepää soittos sorja.
Leiki runon unelmin,
rakastu sen kukkiin.
Leikiten nyt lempeenkin
kiinny niinkuin nukkiin.
Kohta povin kuihtuvin
heräät, rouvaks muuttuin,
heräät vaivaan, harmihin,
sulojasi puuttuin.
Hyymen pistää ruusuillaan.
Kuitenkin on kurjaa
ikäs olla tyttö vaan
herjattu ja nurja.
Kun on elos kukassaan, riemuitse ja loista. Et saa enää milloinkaan vuottas viittätoista.
Nuorukaiselle.
Poika nuori, malja juo! Tyttös puolestansa juovan riemuiten sun suo ystäväisi kanssa, jotka maljoin kilistää riemun sointuisuutta, lauluillansa ylistää elon suloisuutta.
Tyttösi suo kernahan maljas kipenöivän, poskes purppuroitsevan, silmäs säkenöivän; hän suo tuntees suloistas karheutta poistaa, että koko muodostas sielu läpi loistaa.
Juo! — niin elämäsi tiet muuttuu ruusuisiksi. Maa, kun lasiin sihnäs viet, näyttää Eedeniksi. Juo! — niin totuudenkin saa nähdä paljaan aivan. juo! — niin lasis kuvastaa rakkautes taivaan.