Älkää itkekö siis: ah, sä, Hellä,
Säälivä, ja sinä Iloinen,
joka surussa voit hymyellä,
ja sä, Hyvä, joka kestät sen!
Käykää tanssiin: nyt on kevään hetki!
Sinä, lorusuu, mi hellyt, kun
itkee äitisi tai siskosetki,
houkutellos heitä nauruhun!
Syksyllä, kun alla pihlajani
joskus istutte ja näette kuin
iltatähti kultaa ikkunani,
josta sitä katsoin uneksuin;
laula laulu herttainen, sä, Hellä;
ja sä, Hyvä, soita kitaraas;
heihin yhtyin ala viserrellä,
Pohjolamme satakieli taas!
Kärsiväisen hädän aavistatki
sä, mi suloisesti valittain
mulle visersit yöt halki ratki,
istuin viirinsalon päässä vain.
Pelkäämättä sitte kuunnelkaatte, haamuni kun hiipii ohitse. Menkää — nukkukaa ja iloitkaatte, että nukuin rauhassa kuin te!
Nuorelle tytölle.
Kiedo, tyttö, keväänäs seppeleitä tukkaan. Pyri tanssiin, päästessäs: pian pyrit hukkaan.
Pois jo ennen huomista
hiipii sulta sulo;
sinut työntää loistosta
toisen ruusun tulo.
Peilaile, kun piirteitäs
peili ylistääpi:
kerran suora ystäväs
unhotuksiin jääpi.