Hautahan mielläsi nukkunet myös, kun elontielläsi päättyvi työs. Illalla ken kohtuullisesti juo, suloisesti nukkuvi yön, hyvin taas heräten.
Pöytälaulu.
Kun leikkiä laskien nauttia saa, mit' antavi ystävän pöytä, juo riemuiten, unhota murheinen maa: vain harvoin riemua löytää. Kuin kukka on riemu: nyt kukkivi tuo ja huomenna kuihtuvi kuollen, siis nauttios, hetki kun nauttia suo, pois heittäen huomenen huolen.
Vaikk' on moni murheinen maan menohon, toki kestistä pois uni paljas! Vain hetkessä nyt elä: toivosi on tuo täyteläs, maistuva maljas. Nyt vain sitä murhehdi: täytenä juo ja tyhjänä anna se täyttää. Hyvyydelle ensiksi kunnia suo, saat sitte sen riemulle näyttää.
Siis juodahan muistoksi nyt emännän!
Hän riemun on alku ja kanta.
Ja isännän muistoks, ja maljakon tän,
miehuutta mi mielihin antaa!
Niin, heille nyt laulu ja myös lasi soi:
kauniisti he yhtehen luotiin.
Ken myrttejä, hän rypäleitäkin loi;
iloksi ne kumpikin suotiin.
Isäntä hän olkohon vain varallaan, ett' uusia maljoja juodaan, kun maljoja juodess' on hyödyksi vaan, ett' arvonkin luokkia luodaan. Vaan arvoja, luokkiakin ylemmän saa ensinnä sulta ja multa nyt maljasen kaikista hellimmän hiljaksehen — rakkahin kulta.
Kanoni.
Tyhjät maljat isäntää kemuissa ei kiitä, Siis mä täytän, täyttäkää, veikot, kaikki niitä!
Täydet maljat vieraita kemuissa ei kiitä. Siis mä juon, ja juokaapa, veikot, kaikki niitä!
Tyhjät maljat isäntää j.n.e.