Laa, laa!
Lapsi äidiltä suukon saa.
Laa, laa!
Kupu kukkasen sulkeutuu:
silmät kiinni sun on ja suu.
Narri: taas ne avaa!
Kiltti naurain havaa.
Pientä kehtoon haluttaa:
äiti häntä katsastaa.
Laa, laa!
Laulaa äiti, laps kuulla saa.
Laa, laa!
Lintu turvassa pesäss' on,
lapsi kehdossa murheeton;
ei sen mieleen sovi
paavi, herrain hovi.
Äidin laulelessa sen
aika kuluu hiljallen.
Laa, laa! Hiljaa! Lapsi nyt nukahtaa, Laa, laa! Mikä sielussas uinailee? Himot, toivo, mi pettynee! joko siellä piilee koi, mi vihdoin viilee kukkaas, tahraa hedelmäs, murehduttaa äitiäs?
Laa, laa! Vait on äiti, laps uinahtaa, Laa, laa! Kenkään ei sua turmiohon saa nyt: äitisi läsnäs on. Kohta lintu liitää, kauas multa kiitää, minne mahtaa lentääkään, missä löytää määrän pään?
Laa, laa! Suukon lapsi, kun herää, saa. Laa, laa! Murheetonna se maata voi, äidin silmä kun vartijoi. Jos sä sitä milloin kaipaat, katso silloin, uskoen ja toivoen isän silmään taivaasen!
Äidin hoito.
Nyt nuku vaan! Sammutan lampun sulta. Sun lukemaan herätän, poika kulta! Käyt kohta onnen haentaan: pakohon saa se kuin nuoli. En luonas silloin istukkaan: luonas on harmi ja huoli.
Unt' ihanaa! Viel aika toinen tullee: pois rauha saa, mi arvoton nyt sulle. Saat uneen painaa sulompaan vaivasta pääsi — jo harmaan —, jos paheita käyt voittamaan, hyödyksi seutusi armaan.
Äiti parka.
Nuku, armas poika, vaan! Kärpäsest' ei haittaa sulla, eikä mikään rottakaan permannolle saa nyt tulla.