Vanhimman läheisin.
Ei, hän tähti,
taivaassa nyt on ja silmätä
tahtoo meitä sieltä, minne lähti.
Nuorimman läheisin.
Ken nyt äidiks saa?
Vanhimman läheisin.
Mä tiedänkin:
isä.
Vanhin.
Kuinka hän voi olla äiti?
Vanhimman läheisin.
Kyllä voi, sen eilen huomasin.
Hän voi meistä pitää niinkuin äiti.
Vanhin.
Eikö niin hän tehnyt ennenkin?
Vanhimman läheisin. Vaan hän vietti ajan kirjain kanssa; luoksemme hän saapui harvemmin. Nyt hän luonamme on ainiansa, meitä katsoo, pitää polvellaan niinkuin äiti; kyyneleitä syytää hältä silmistä, kun muistamaan meitä äidin opetusta pyytää… Kuinka äidin lause kuuluikaan?
Vanhin.
Aina säilytän sen muistossani:
"enää ei mua nähdä, armahani;
mutta sydämehenne mä jään.
Kuullessanne äänen, joka manaa
povessanne pahan hylkäämään,
ajatelkaa: Se on äidin sana".
Äiti kehdon ääressä.
Laa, laa!
Laulaa äiti, laps kuulla saa.
Laa, laa!
Kukan kuvuss' on helminen,
äidin helmassa lapsonen,
Västäräkki rukka,
älä koske kukkaa!
Hiljaa, kissa! Koira, soh!
Äidin kulta nukkuu jo.