"O, kiitos! Siitä mullen
on liiaks kunniaa.
Yks seikka luvatkaa,
ennenkuin syödyks tullen"
"No lupaan sulle tään". —
"Vaan vannokaa se pitää"
"Mä vannonkin; siis mitä?"
"Mua älkää syökökään!"
Hei, törmän taakse karkaa
samassa kerinen;
vaan koura jällehen
käy niskaan keri parkaa.
"Todista, seutu, voi!
jumalat, valat turhaa
on hänestä: hän murhaa!"
noin keri vaikeroi.
"Oh, hiljaa!" julmus vastaa
ja kerin maahan lyö.
"Ei huoli jumalasta,
ken ihmisiä syö".
Ennen ja nyt.
Joululahja kaikille säädyille.
1801.
(Muutamia otteita).
Ennen leikist' impi, rouvakin punastui kuin purppurasta. Nyt he punaa saavat enemmin lippahasta.