Hieman synkkä luonnoltansa,
pois mun käski mennä vaan,
nuorempia siskojansa
neuvoi käymään katsomaan.
Vaimon' on nyt yks: se luopi
suloisiksi päiväni;
toinen ystäväin: se tuopi
elon aamun iltaani.
Yön — tuon uneksitun vielä —
kolmas kätkee huntuhun,
kunnes tosi enkel' sieltä
astuu herättämään mun.
Yksipuolisuus.
Maan päälle oikeus kun astui taivainen, hän oli tyttö kaks- ja kirkassilmäinen. Vaan itserakkauden hän kohtas täällä maisen; he riitaan joutuivat: tuo tunnoton nyt toiseen silmään pisti peukalon ja puhkasi sen kaunokaisen. Terveellä silmällä hän kuitenkin syvälle, kauas näki vieläkin; vaan hyöty siitä oli pienokainen, kun nyt. hän näki toisen puolen vainen kaikista kappaleista päällä maan. Siks kaikkialla hän tarkalla näöllänsä levottomuutta vain synnytti lähellänsä, sai, oikeutta huutain, kansat sotimaan. Näin oikeus, jonk' yksimielisyyttä, rauhaa maan päälle piti laatiman ja kulta-ajan saattaman, vaikutti, että nyt kaikk' alkoi sortaa, pauhaa. Hän maat ja taivaat mullisti. Siis Merkuriollen näin Jofur saneli: "Maan päälle astu, poikani: hirmuisen melun siell' ykssilmä toimeen saapi, arvonsa aivan halventaapi silmissä ihmisten ja jumalten, kun antaa tuomion hän yksipuolisen. Käy sievään, poikani, tee loppu metelistä: toinenkin silmä maalle pistä! Parempi puute näköaistimen, kuin näkö yksipuolinen".
Jättiläinen ja keri.
Kerrampa jättiläinen, vuorellaan vaanien, sai nähdä kerisen, mi oli niin miesmäinen.
Ravittuna hän sen
kuitenkin syömään läksi,
kun suurten syötäväksi
pitääpi pienien.
"Otukset kaikki perin
tän puiston on mun", niin
hän huus ja hyppysiin
näpisti maasta kerin.
"Mit' tahtoo armonne?"
piipitti keri. — "Pian
saat vapaan asuinsijan
vatsaani, tiedä se".