Siunatkoon teitä taivaan Jumala ainiaan! Hän tietää yksin aivan, ken ensin kutsutaan. Siks kunnes silmät suljen, puolestain rukoilkaa, ja tielle, jota kuljen, myös valmistaukaa!
Muistolaulu.
Ah, murhe kuolevaa vainoopi, mieltä viilee, sivulla ilon käy, sen pukuhunkin piilee. Ei minkään piirin vuosi vierrä vois, niin ett'ei muisto silmään vettä tois.
Niin, murhe se on elon varjo,
mi käydessä vain pitenee;
vain kaihoa meille se tarjoo,
mi muistoa myös ravitsee.
Siellä vasta loppuu kaipuu, miss' ei armaas lähdekkään noustessas, ja missä vaipuu pääsi rauhaan lepäämään.
Minne katoot, yksin siellä loppuu turhuus, tuska, työ, Levon täällä suo vain yö; ylhäällä vain löydät vielä valon, levollisuuden, rauhan, täyden totuuden.