SAPPHO (liikutettuna)
Phaon?
PHAON
Jotain tahdotko?
SAPPHO
En mitään!
— Mut sentään!
(Itseänsä hilliten)
Näin Melittan kanssa kuinka
sa leikittelit.
PHAON
Kenen kanssa? Ah,
Melittan. Oikein. Entä sitten.
SAPPHO Hän on kaunis lapsukainen.
PHAON
Kyllä.
SAPPHO. Mulle on rakkain palvelijoistani hän, niin, lapsistani, voisin sanoa, sill' lapsina oon heitä rakastanut. Vain siksi orjankahleita en ole ma päästänyt, ett'eivät ennen aikaa nuo kodittomat joutuis opettajan ja äidin huolenpidost' osattomiks. Oon siihen tottunut, ja monta naista myös Mytilenen porvaristoss' ompi, jotk' iloisesti muistain mainitsevat ett' ovat muinaista he Sapphon työtä.
PHAON
Niin kaunista!
SAPPHO Mut kaikist' tytöistä, joit' onnen leikki luokseni on tuonut, ei mulle rakkaampaa kuin hän, Melitta, tuo tyttö tyynimieli, hiljainen. Ei henki korkea, ei suuret lahjat, ja taiteen harjotteluun avuton, — hänt' yli muiden sentään rakastin ma, häll' ompi nöyrä, vaatimaton mieli, häll' ompi hellä sydämellisyys, mi hitaana, kuin tyyni etana, yht'aikaa talo on ja asukas, ja pienimmästä melustakin valmis taas kuoreen vetäytymään pelokkaana ja herkin tuntosarvin tunnustellen se vierast' epäröiden koskettaa, mut lujaan imeytyy, kun imeytyy, ja kuollessa vain ottehensa jättää.
PHAON
Ah, totta, kaunista!