SAPPHO
Hän poissa, ja sa täällä?
RHAMNES
Paennut —
SAPPHO
Seis!
RHAMNES
Kera Phaonin!
SAPPHO
Ei!
RHAMNES. Ompi kyllä. Hän yllätti mun, vanhan; veneessä, mi oli mulle varattu, hän vie nyt saalihinsa halki aaltojen.
SAPPHO
Sa valehtelet!
RHAMNES
Jos sen tekisinkin!
SAPPHO Miss' oli salamanne, jumalat! Vain Sappholleko tuskan säästätte? Jo onko lamaantunut koston käsi? Te vihan salamanne lähettäkää jo alas kohti kavaltajan päätä! Te hänet musertakaa kuten minut! — Mut turhaan! Salamaa ei missään näy, vain tuulet lehvistössä liehittelee ja levein käsivarsin kantaa meri pois lemmen venhon täältä keinutellen! Sielt' ei oo apua! Sa itses auta! (Näyttämön ovat vähitellen täyttäneet soihtuja kantavat orjat ja maanmiehet) Haa, nämä täällä! Kiitos uskolliset! Te tehkää mitä eivät jumalat! Nyt ylös, ystävät! Ja kostakaa mun puolestain — jos sen oon ansainnut ma! (Kulkien joukon keskellä) Sa, Myron, usein vannonut oot mulle, Terpander myös — sa Lychas, muistatko viel' laulun — Pheres — ja Zenarchos täällä! te kaikki ystäväni! Alas rantaan! Te laiva miehittäkää, nopeasti kuin tuuli sitten jälkeen petturin! Te muistakaa, ett' täällä odotan ma tuskassa, ja tulohonne saakka mua rintaan sadat veitset viiltelevät. Ken hänet tuo, ken onnen suopi mulle, ma että silmä silmää vasten hältä saan kysyä: mit' olen tehnyt sulle, (Kyyneliin puhjeten) ett' tapat minut! — Ei, ma tahdon kostaa! Ken heidät tuo, saa kaiken kultani, saa elämäni. — Pois nyt tuulen siivin!
ERÄS SAPPHON MAANMIEHISTÄ
Vain heidän kanssaan palaamme!