"Joka sinuakin onnelliseksi ja tyytyväiseksi tehdä haluan", Georg huusi, silmännurkassa kirkas kyynel.
Adelbert huokaillen sohvan nurkkaan painui. Mutta Georg yhä rakkaammasti alkoi häntä puhutella: "Olet itse kokenut kuinka vähä rikkaus voipi sinua tyydyttää, vaikka se antaa sinulle vallan korkeinta onnea saavuttaa jos viisaasti osaat sitä käyttää. Näet, Adelbert, onnellinen olin jo köyhyyden kanssa otellessa; sillä löysin sielulleni rauhaa velvollisuuteni täyttämisestä. Koetahan sinäkin täyttää velvollisuutesi. Tee työtä, kokoile hengenaarteita ja ihmisiä onnelliseksi tekemään rupea. Olet rikas ja ylhäistä sukua, vieläpä on Jumala sinulle antanut hyvän sydämmen ja jaloja hengenlahjoja. Koetapa ja yritä semmoiseen virkaan, missä sinulla on paras tilaisuus hyvän siemeniä kylvää ympärillesi. Ei ole sinulle mahdoton päästä kuninkaan valtaistuimen läheisyyteen. Kun tarmokkaan työsi ja taistelusi hedelmiä olet nauttimassa ja muille hyvyyttäsi jakelemassa, silloin tulen luoksesi kysymään vieläkö onneton olet ja epätyytyväinen. Mitä silloin vastaat?"
"Että olen onnellinen ja että siitä saan kiittää sinua", Adelbert huusi ja heittäysi innoissaan ystävänsä syliin. "Niin, sinua seurata haluan, sillä puheesi on tosi. Oikeata onnea ei käy rahalla ostaminen, sillä se kasvaa tuoksuvana kukkana vain pyrkimisestä jalon ja hyvän perään, vakaisesta työstä ja uutterasta voimain ponnistuksesta."
Adelbert piti sanansa ja Georgin ennustus toteutui. Mahtavan kuninkaan ministerinä hän levitti siunausta suuren kansan keskuuteen, ja Georg oli hänen apulaisena, uskollisena ja rakkaana ystävänä. Ylioppilaasta, entisestä kotiopettajasta ruhtinas Hermannin hovissa on tullut piispa ja kaikki kansa rakastaa ja arvostaa häntä. Hänen äitinsä on aikoja sitten kuollut ja hän muistaa häntä vielä kaipuulla ja surulla. Mutta muuan kelpo mies, kuninkaan hovisaarnaajaksi päässyt, entinen Blumroden pastori Friedrich, on hänen ystävänään, jolle hän saa sydämmensä huolet uskoa, sekä myös Kristiina, joka yhä on pastorin talossa uskollisena palveliana ja herttaisilla rupattelemisillaan häntä lohduttaa. Vaan kaikki ovat onnellisia, sillä heillä on kallis aarre sydämmissään: rauha Jumalan kanssa, joka on heitä isällisesti holhonnut ja johtanut elämän kaitaisella tiellä.