Sillä aikaa kuin Pablo totellen nuoren mayan neuvoa istuutui sanajalikkoon molemmat pyssynpiiput ladattuina, ryömi Tenanga varovasti kuin saalista väijyvä petoeläin pois.
Pablo jäi yksin valppaasti kuunnellen.
Kesti hyvän aikaa, ennenkuin Tenanga palasi.
Hiljainen sihinä ilmaisi hänen tulonsa, jotta Pablo ei luulisi häntä viholliseksi.
Hän kyyristyi alas Pablon viereen.
"No, amigo?"
"Zapoteki on siellä", kuiskasi maya, "viisi, kuusi tai useampia kumppaneita mukanaan. Ne ovat hajautuneet metsään jälkiämme hakemaan, ne luulevat olevansa meidän kintereillämme."
"Minä en voi sitä uskoa; kuinka he olisivat niin nopeasti päässeet meidän jäljillemme?"
"Usko minua, se on totisesti totta. En tiedä, mitä Chamulpon asunnossa lienee tapahtunut; mutta zapoteki — näkymättömät häneen iskekööt — on takanamme."
"Ja mikä meillä on nyt neuvona?"