"Olet oikeassa, Jungunan poika, me tahdomme taistella."
Aallonkäynti oli kiihtynyt, sillä tuuli puhalsi kovemmin.
Uhkamielin nuorukaiset odottivat vihollista.
Tyynellä päättäväisyydellään näyttivät takaa ajetut, jotka vast'ikään olivat antaneet todisteita ampumataidostaan, herättävän pelkoa tavoittajissaan, sillä veneen vauhti hidastui, ja se pysähtyi ulkopuolelle pyssyn kantaman.
Tuuli yhä koveni, ja aallot heittelivät kevyttä kanoottia sinne tänne.
"Me saamme koht'siltään vettä veneeseen", sanoi Tenanga. "Tällaisessa aallokossa me olemme hukassa, herra; emme voi ampua tarkkaan keikkuvasta veneestä, ja muutamassa minuutissa nuo saavuttavat meidät, jos mielimme paeta näin kovassa aallokossa."
Vene heittelehti niinikään edestakaisin, mutta ei läheskään niin kovasti kuin nuorukaisten kanootti.
"Ojenna minulle tuo poncho kokasta, Tenanga."
"Mitä aiot tehdä?"
"Me käymme purjehtimaan."