"Olen kummastunut, kun näen teidät", kävi donna Inez puhumaan, "luulin teidän olevan sodassa".
"Minä olin Guatemalassa, señora, tarjotakseni käteni isänmaan puolustukseen; mutta minulla oli kova onni olla kunnianarvoisan isosetäni suuressa epäsuosiossa, ja hän lähetti minut pois."
"Oh, conde de Lerma on teidän isosetänne?"
"Sen pahempi, tekisi mieli sanoa, sillä hän riisti minulta onnen taistella maan puolesta."
"Mutta te tuotte meille varmaan sanomia sotanäyttämöltä, señor?"
"Minä toivoin päinvastoin täällä saavani kuulla jotakin sodasta. Minä olin pohjoisessa, missä kaikki on rauhallista, ja olen vasta muutamia päiviä sitten palannut. Ensimmäinen vierailu koski don Antonion taloa."
"Se, mitä mieheni kirjeet ovat maininneet maan asioista, ei ole paljon eikä anna suuria toiveita. Kapina näyttää käyvän yhä laajemmaksi. Mieheni viimeisten rivien mukaan on ollut pakko vetää joukot pois Guatemalasta ja jättää se vihollisille."
"Oh", ilon väre vilahti nuoren miehen kasvoilla, heti taas kadoten, "onko kuuluisa isosetäni, monien taistelujen voittaja, antanut voittaa itsensä?"
"Don Antonion kirjeet ovat täynnä hänen ylistystään, mutta vihollinen rynnistää liian suurella ylivoimalla."
"Guatemala kapinallisten hallussa? Silloin Sarmiento olisi voittanut!"