Mendez näytti kaikkea muuta kuin ilahtuneelta vastauksesta.
"Mahdotonta päästä hänen lähettyvilleen, señor, aivan mahdotonta. Te tunnette minut: ansaitsen mielelläni kourallisen kultarahoja, mutta hän on liian hyvin vartioitu."
"Missä muut ovat?"
"Tulevat jäljestäni."
"Hampaattomia susia te olette, ette muuta."
"Malttakaa vain, kyllä vielä purraankin."
"Mikä taistelu oli tuolla vuorilla?"
"Conden kimppuun käytiin hänen peräytyessään, mutta hän karkoitti motinerot verissä päin sekä miehitti solat."
"Niinpä hän on sittenkin päässyt virtensä päähän, sillä tuo kapinallisten torjuminen on vain pieni ajanlykkäys. Jos nyt Sarmiento hyökkää hänen selkäänsä, hän on hukassa."
"Niin kyllä, señor; mutta Sarmiento ei tunne vuorten poikki vievää kalliopolkua."