"Motinerot juoksevat, conde suuri soturi."
"Saattaa olla. Sinä tunnet polut kallioiden poikki?"
"Tunnen."
"Sarmiento kaiketi uudistaa hyökkäyksensä, sillä hänen täytyy estää
Lerma pääsemästä joukkoineen suojaan San Salvadoriin."
"Niin täytyy."
"Minä annan mukaasi muutaman rivin Sarmientolle vietäväksi. Tamay, sinun täytyy mennä hänen luokseen ja tarjoutua opastamaan osa hänen joukkojaan vuorten yli. Hän on sinut palkitseva ja minä myös."
"Hyvä! Ja conde?"
"Siitä pitää huolen Tito sekä tuo musta tuossa. Jos Sarmienton onnistuu päästä hallituksen joukkojen selkään, on kaikki lopussa; siitä satimesta ei arvoisa isosetänikään karkaa. Te molemmat, Tito ja Sip, nyt tielle del Rocaa kohti." Hän antoi heille muutamia kulta- ja hopearahoja, jotka tuo arvoisa pari irvistäen pisti taskuihinsa. "Sinä tulet jäljessäni, Tamay. Mutta niin, ettei kukaan näe. Adios!"
Kaikki kolme katosivat metsään.
"Siis arvoisa isosetäni aikoo vierailla del Rocassa?" mutisi haciendero itsekseen. "Onneksi olkoon hänelle se vierailu."