Hän kannusti ratsuaan ja kiiti pois.
* * * * *
Valaistulla kuistikolla istuivat kenraalivanhus sekä hänen mukanaan tulleet upseerit runsaalla aterialla, ja ylt'ympäri oli esikunnan vartiosto, valituita sotilaita, asettunut tulten ääreen vartioon.
Don Antonio astui Lerman luo ja ilmoitti hiljaa:
"Tarkka-ampujat, teidän ylhäisyytenne, ovat kokeneimpain ja luotettavimpain vaquerojen johdolla marssimassa kalliotielle. Auringon noustessa ne ovat miehitetyt. Pahimman varalle, jos nimittäin tarkka-ampujat syöstäisiin takaisin, olen asettanut ketjuun ratsastajia, jotka tuntevat nämä maastot, tuomaan meille heti tiedon."
"Kiitos, don Antonio. Väkemme on suureksi ilokseni taistellut miehuullisesti; se on rohkealla mielellä, vaikka meidän on lakkaamatta täytynyt peräytyä. Kapinalliset eivät unohda tätä päivää."
"Ne ovat saaneet tuntea jalopeuran käpälää."
"Jos Salvero nyt tulee San Salvadorista ja ojentaa minulle kätensä, jos Etelä on meidän puolellamme, jos ennen kaikkea amerikkalaiset kiväärit ja ampumatarpeet ajoissa saapuvat San Josén satamaan, voitamme vielä kaikki takaisin — ellei", hän lisäsi huolestuneesti, "Sarmiento vielä viime hetkellä saa Chamulpoa, juonikasta maya-päällikköä puolelleen".
"On valitettavaa, että intiaaninuorukainen, joka on kasvanut talossani ja jolla, kuten kenraali Arana minulle sanoi, syntyperänsä takia olisi ollut suuri vaikutus sotaisiin vuori-mayoihin, on kadonnut."
"Hyvin valitettavaa. Tiedän ennestään, että tämän maan entisen hallitsijasuvun jälkeläisillä, olivatpa he kuinka köyhiä tahansa, vielä on suuri vaikutusvalta vuoriheimoissa. Mayat ovat kiintyneet heihin pettämättömin uskollisuuden sitein. Minä olen parhaillaan neuvotteluissa Chamulpon kanssa, jolla ainakin nyt on suurin vaikutus, ja toivon voivani estää hänet esiintymästä hallituksen vihollisena. Se viekas kettu oleksii vuorillaan odottaen asiain menoa. Saamme nähdä."