Lähdettiin takaisin huoneisiin; arkana asteli Maria isoisän kainalossa.
Sisälle tultua donna Inez näytti kenraalille ne vaatteet, joissa Maria oli löydetty, ja don Antonio kertoi tarkalleen, miten haaksihylyssä oli ollut laita.
"Kelpo Nina. Oman henkensä hinnalla hän pelasti lapset!"
Kenraali ei väsynyt ihailemasta lapsenlastaan.
Mutta vihdoin vaativat vuoronsa päivän toimet, sotatilan vakavuus. Ilmoituksia saapui ja kenraali sekä hänen upseerinsa, jotka ihmetellen kuulivat, mitä puutarhassa oli tapahtunut, olivat innokkaassa toimessa.
Apujoukot olivat tulossa San Salvadorista; mitään yritystä Lerman aseman saartamiseksi kalliopolkuja pitkin ei ollut tehty; mutta Pablon ryöstämisestä saakka kadoksissa ollut metsästäjä Tamay oli kyllä siellä vangittu hyvin epäilyttävissä hommissa.
Sotilaallinen yleistilanne ei siis ollut epäsuotuisa.
Aamupäivällä ilmestyi señor de Mendez del Rocaan pyytäen päästä kenraalin puheille. Tämä otti hänet vastaan perheen läsnä ollessa.
"Kallis isosetäni", tervehti häntä tuo liehittelevä mies, "kuinka ilostuinkaan, kun kuulin teidän saapuneen, kun kuulin, miten tuimia iskuja olette antanut kavaltajille!"
"Niin, ruoska on roistoille aina paikallaan", virkahti Lerma kuivasti.