Taaskin vanhus nauroi.
"Vahinkoa? Minulle? Temppelin hupsulle? Kaikki välttävät minua. Et ole missään paremmassa turvassa kuin minun luonani, poika. Sinä olet jalosukuinen, minä tahdon sinua auttaa."
Äkkiä hän osoitti isoa korkokuvaa, jota Pablo oli ihmetellyt.
"Tiedätkö, kuka tuo on?"
"En, señor."
"Hihihii! Ei kukaan sitä tiedä, paitsi Tanub, seminaarin entinen kasvatti, jota espanjalaiset sanovat Franciscoksi. Ei kukaan." Salaperäisesti hän kuiskasi: "Se on Axopilin, kuninkaan, kuva; hän on rakentanut tämän tornin satoja vuosia sitten. Osaatko lukea mayojen merkkejä?"
Pablo vastasi kieltävästi.
Taaskin ukko nauroi kammottavaa nauruaan. "Hihihii! Muukalaisia tulee, amerikkalaisia, englantilaisia, saksalaisia; he tutkivat mayojen vanhoja rakennuksia saadakseen selkoa mayojen entisyydestä; mutta mayojen kivet eivät ilmaise salaisuuksiaan, ei kukaan muu kuin Tanub osaa lukea kuninkaitten tarinoita. Täällä on muuan saksalainen, oppinut mies; hän tietää paljon isiemme historiasta ja koettaa selittää kirjoituksia, jotka puhuvat kansamme ikivanhasta menneisyydestä, mutta turhaan. Hän on hyvä mies ja on tullut tänne merien takaa katsomaan kuninkaanpalatseja, sinä näet hänet kyllä vielä."
Pablo kuunteli hämmästyneenä miehen puheita ja alkoi taas epäillä hänen ymmärrystään. Samassa astui Tenanga kevein askelin sisään pyssy kädessä. Hän katseli kysyvästi valkohapsiseen, kurttuiseen äijään.
"Tenanga, sinäkö?"