"Minä näin rannalle tultuani veneen, jossa oli kaksi ihmistä. Silloin riensin takaisin."
"Onko tämä ystäväsi, nuorukainen?" kysyi vanhus.
"Hän on Tenanga, Azualin poika."
"Azualin poika?" Ukko loi säkenöivät silmänsä Tenangaan.
"Niin olen. Oletko ehkä tuntenut isäni?"
"Vieläkö hän elää?"
"Hän on astunut hautaan."
"Entä Chamulpo, ketchien kazike?"
"Hän elää."
Pieni mies kohottautui kiveltä, jolla oli istunut, ja kiersi kyyryssä, mutta nopeasti Tenangaa, kuin olisi hän tahtonut tarkastaa tätä huolellisesti joka puolelta. Viimein hän pysähtyi tämän eteen ja kysyi tavallisesta puhetavastaan poiketen juhlallisesti: "Uskotko sinä, Tenanga, Azualin poika, että hyvien ihmisten sielut asuvat valossa?"