Tenanga totteli.
Ääneti odottivat toiset hänen takaisin tuloaan.
Pian hän palasi ilmoittaen, ettei ollut huomannut mitään epäilyttävää.
"Nyt minun jälkeeni, minä olen vanha mayasoturi", sanoi Tanub ja hypähti vikkelästi aukosta ulos.
Toiset seurasivat hänen esimerkkiään.
Hiiskahtamatta he liikkuivat ukon johdolla. Tanub hiiviskeli jousi kädessä kuin vaaniva soturi synkän metsän halki suunnaten kulkunsa suoraan raunioita kohti. Pensaikon peittämän portin kautta he astuivat sisälle palatsiin. Käytävässä, jonne he sitten joutuivat, oli pilkkoisen pimeä, mutta ukko näytti täälläkin tuntevan joka sopukan.
Hiljainen ääni sai Tenangan säpsähtämään, ja hän tarttui macheteensa. Äkkiä leimahti tuli, Tanub oli sytyttänyt tulitikun saadakseen tulta päreeseen.
Välähtävän tulen valossa Tenanga näki muutaman askelen päässä itsestään muuriin nojautuneen zapoteki Huntohin, jonka silmät hehkuivat kuin villin pedon.
Maya päästi kimeän kirkunan, ja notkeasti kuin kuguaari hän syöksyi machete kourassa zapotekin kimppuun.
Samassa tuli sammui.