"Onko don Antonio käynyt täällä?"
"Hän on sodassa kapinallisia vastaan. Hän oli täällä erään vanhan kenraalin kanssa, matkusti pois, eikä ole sen koommin palannut."
"Onko tilanhoitaja täällä?"
"Kyllä, don Esteban on täällä."
"Minä käyn hänen luonaan. Hyvästi, muoriseni."
He ratsastivat ulkorakennusten luo, jotka vielä olivat pystyssä, ja tapasivat siellä tilanhoitajan, joka suuresti hämmästyi nähdessään Pablon.
Hänellä ei ollut paljon lisättävää vanhan intiaanieukon kertomukseen.
"Meille kaikille on täydellinen arvoitus, kuinka tuli saattoi niin nopeasti levitä; vasen siipirakennus, joka tosin oli puusta, oli jo ilmiliekissä, kun heräsimme. Melkeinpä voisi luulla tulipaloa murhapoltoksi, jos siihen löytyisi minkäänlaista syytä."
Syvä murhe, joka synkisti nuorukaisen kasvot, sai tilanhoitajan sanomaan:
"Teidän täytyy koettaa rauhoittua, don Pablo; minä tiedän kyllä, kuinka rakas hän oli teille."