"Oikein, me olemme yucatekeja ja kotimatkalla."
Mies näytti nyt lopettaneen tutkintonsa, sillä hän kääntyi ja astui maissi- ja agavevainioiden halki kylää kohti.
Pablo ja Tenanga seurasivat häntä.
Ukko seisahtui kurjan hökkelin eteen, joka oli, kuten kaikki muutkin kylän mökit rakennettu savitiilistä ja katettu maissinoljilla. Sitä ympäröi ihana laakeri- ja granaattilehto.
"Astukaa sisään, olkaa tervetulleet Ixmalin majaan."
Pablo ja Tenanga astuivat hevosen selästä maahan, taluttivat ratsunsa pieneen kaktuksien ympäröimään tallinpahaseen, jossa seisoi muutamia muuleja, riisuivat hevosilta satulat ja suitset ja menivät sitten vähäiseen mökkiin.
Tuvassa seisoi vanha eukko lieden ääressä. Hän katsoi kummastuneena vieraisiin, varsinkin Pabloon; tuskinpa hänkään koskaan oli nähnyt herralta näyttävää intiaania.
"Tässä on vieraita", sanoi xinka hänelle, "he jäävät meille yöksi".
Pablo tervehti eukkoa ystävällisesti ja pyysi yösijaa.
"Olette tervetulleet", sanoi vaimo, "pitäkää hyvänänne, mitä talossa on; tuossa viereisessä huoneessa voitte nukkua".