"Ah, oletko sinäkin siinä? Minä jo luulin, että täällä oli veijareita hevosvarkaissa."
Pablo läheni molempia viritetty pyssy yhä käsissään.
"Oh, señor on kunnon mies, hän haluaa ennen aamunkoittoa päästä matkalle, ja minä lainaan hänelle mielelläni muulini."
"Sen parempi sekä sinulle että meille."
Mulatti, joka hatun reunan alta loi kiiluvat pedonsilmänsä molempiin nuorukaisiin, kyyristyi kuin hyökkäykseen, mutta ei liikahtanut.
Xinka avasi tallin oven ja talutti ulos muulin, mulatti heitti heti satulansa sen selkään, pani suitset suuhun ja nousi satulaan.
Pablo ja Tenanga sallivat rauhallisesti sen tapahtua.
Mies kuiskasi satulasta jotakin intiaanin korvaan ja ajoi sitten täyttä laukkaa ulos pihasta kadoten pian yön hämärään.
"Mikä ajoi teidät ulos?" kysyi xinka levollisesti.
"Minä kuulin liikettä, olin kuulevinani ääniä ja pelkäsin hevostemme puolesta."