"Olipa hyvä, ettet sitä tehnyt. Xinka pelkää rosvoja, ja he olisivat pian saaneet tietää, että heitä etsitään. Ja se ei tietysti olisi hyvä."
"Mutta mitä nyt teemme?"
"Ei olisi viisasta seurata mulatin jälkiä. Kylästä käsin meidät huomattaisiin, ja sitäpaitsi katoavat jäljet kivisellä maaperällä. Voisimmepa saada liian lämpimän vastaanoton perille päästyämme. Olen varma siitä, että rosvot piilevät vuoristossa; heitä eukko tietysti tarkoitti puhuessaan pahoista ihmisistä. Luultavasti he ovat kätkeneet sinne donna Mariankin. Minä ehdottaisin, että ratsastaisimme edemmäksi itää kohti voidaksemme sieltä huomaamatta tunkeutua vuoristoon."
"Hyvä. Mitähän tuo keltainen veijari on tehnyt, koska sotamiehet ajavat häntä takaa?"
"Varmaankin murhan."
"Siltä mies näyttikin. Minun teki mieli ampua hänet. Hänen puheensa mukaan samoilee sekä hallituksen että kapinallisten joukkoja näillä seuduin."
"Arvattavasti."
"Mitä arvelet siitä, jos tarjoaisimme rosvoille rahaa donna Marian lunnaiksi? Mendez ei voi heille mitään antaa, ennenkuin hänen isosetänsä kuolee. Conde ja don Antonio maksaisivat paljon donna Marian puolesta, ja minä uhraan hänen tähtensä ilolla kaikki, mitä omistan. Emmeköhän ratsasta takaisin ja lähetä xinkaa Tamayn luo viemään ehdotustamme perille ja tarjoamaan hänelle paljon rahaa?"
"Herra", vastasi Tenanga vakavasti, "jos olisimme tekemisissä vain mulatin ja neekerin kanssa, olisin samaa mieltä kuin sinä, sillä he tekevät rahasta mitä tahansa. Mutta Tamay on eri rotua, ajattelee ja tuntee toisin kuin mustaihoiset; rahalla emme hänen kanssaan pääse mihinkään. Sinua hän vähimmin kaikista ihmisistä uskoo, sinua, jonka hän on kavaltanut. Hän pelästyi kauheasti kuullessaan sinun vielä olevan ihmisten ilmoilla ja mayojen tunnustama kuningas. Jos hän saa sen liian aikaisin tietää, voisi epätoivo ja pelko kiihottaa hänet kauheaan tekoon."
Pablo kauhistui. "Niin, hän on julma ja kostonhimoinen, tiedän sen!"