"Kenties tarvitsen apua. Mutta syökäämme nyt."
Isäntä toi pöytään paistettua kanaa, munia, kakkua ja hedelmiä. Pablo vaati Tenangaa myöskin pöytään, ja mielihyvin nuorukaiset söivät, isännän palvellessa heitä erityisen kunnioittavasti ja huomaavaisesti.
Kun Pablo oli syönyt, hän kutsui vanhan intiaanin syrjään ja kysyi:
"Voinko luottaa sinuun?"
"Näkymättömien nimessä, voit."
"Sinä olet kuullut del Rocan onnettomuudesta?"
"En, herra."
"Tunnetko Tamayn?"
"Tunnen sen kavaltajan."
"Oletko häntä viime aikoina nähnyt?"
"En, tuskinpa hän uskaltaisi tänne tullakaan. Hän kuuluu asustavan xinkojen luona rannikolla."