"Saattaa sinut hirteen, kirottu murhaaja! Alas hevosilta siinä, sitokaa nuo roistot."
Puoli tusinaa ratsastajia hypähti maahan satulasta, toiset kohottivat yhä uhkaavina peitsiään.
Tenanga tarttui pyssyynsä.
"Anna olla", käski Pablo.
Nopeasti sidottiin molempain jalat hevosen vatsan alle kiinni; kädet niinikään sidottiin.
Kauhistunein katsein seurasivat ympärillä seisovat intiaanit sotamiesten toimia; mutta Pablo istui tyynenä satulassaan.
"Kas niin, murhamiehet, nyt olette käsissämme", sanoi kersantti, hurjan ja sotaisen näköinen mies, "ja saatte riippua hirressä, niin totta kuin oikeutta vielä on maailmassa."
"Luulenpa", sanoi Pablo rauhallisesti sujuvalla espanjankielellään, "että herra kersantti erehtyy. Minä olen Pablo Reynador maatilanomistaja pohjoisesta, rauhallinen mies enkä mikään murhaaja."
"Todella, sinä kavala konna, vai olet sinä rauhallinen mies ja ammuit väijyksistä meidän kreivimme pyhitettyyn päähän!"
Pablo hätkähti. Nyt hän tiesi, ketä mulatti oli ampunut. Häntä kauhistutti ajatellessaan, mitä hirvittäviä seurauksia sellaisesta onnettomasta tapahtumasta saattoi olla.