"Kuka vie sanan maya-kyliin?" huudahti arpiposki.
Noin tusina neljätoista-, kuusitoistavuotiaita hoikkia poikia juoksi hänen luokseen.
"Rientäkää pohjoiskansan kyliin ja ilmoittakaa kaikkialla, että hallituksen joukot ovat ottaneet vangiksi Hualpan, nuoren kuningaskotkan, ja raastaneet hänet mukaansa tappaakseen hänet."
Väkijoukossa syntyi kova hälinä, ja tuokion kuluttua nähtiin poikien sauva kädessä rientävän eri suunnille levittämään onnettomuuden viestiä.
"Jos he katkaisevat hiuskarvankin kuninkaitten jälkeläisen päästä, saavat he sen kalliisti maksaa; minä itsekin otan vielä kerran pyssyn käteeni", uhkasi vanha soturi.
Hiljaa valitellen hajaantuivat ihmiset vähitellen; vanhemmat miehet jäivät posaderon luo neuvottelemaan.
Peitsimiehet vankeineen ajoivat kappaleen matkaa täyttä laukkaa, sitten he antoivat hevosten kulkea hiljakseen.
Kiihottunut kersantti rauhoittui vähitellen, Pablon ulkomuoto ja hänen ylevä ryhtinsä eivät voineet olla tekemättä vaikutusta karkeaan soturiin.
Pablo oli epätoivoissaan; hän ajatteli vain kauheaa kohtaloa, joka nyt Lerman kuoleman jälkeen odotti Mariaa. Hän oli vakuutettu siitä, että murha oli tehty Mendezin toimesta.
Hän tuskin huomasikaan ympäristöään.