Tenanga ratsasti hänen rinnallaan levollisena.
Kun he saapuivat kapeaan vuorisolaan, huusi kersantti äkkiä: "Pitäkää varanne siellä edessä, etteivät näitten lurjusten hyvät ystävät pääse niskaamme."
Pablo sanoi ylenkatseellisesti: "Me emme ole kapinallisia, ja sinä, kersantti, menettelisit viisaammin, jos etsisit conden murhaajaa toisaalta."
"Maltahan, maltahan, poikaseni. Sinun hengestäsi en maksa pesetaakaan."
Heidän vielä kapeata vuorensolaa ratsastaessaan kuului äkkiä edestäpäin laukauksia ja kovia huutoja.
"Eteenpäin! Meidän miehet taistelevat", huusi kersantti. Kaikki lähtivät nelistämään, ja vangit pakotettiin samaan vauhtiin. Kun he saapuivat ulos rotkotieltä, he näkivät hallituksen asepukuihin pukeutuneiden peitsimiesten uljaasti puolustautuvan rosvomaiselta näyttävää ylivoimaa vastaan.
"Eteenpäin, siinä taistelee don Antonio!" Ratsumiehet kiitivät eteenpäin, kersantti kohotti pistoolinsa Pablon päätä kohti, mutta nuorukainen loi häneen niin päättävän ja uhkaavan katseen suurista silmistään, että soturi laski aseensa sanoen: "Pakoon ette, lurjukset, kuitenkaan pääse." Ja miekkaansa heiluttaen hän nelisti toisten jälkeen.
Tuskin olivat Tenanga ja Pablo kahden, kun ensinmainittu rauhallisesti irroitti kätensä siteistä sanoen: "Nuo lurjukset eivät osaa sitoa mayaa."
Hän oli käyttänyt, kun sotamiehet häntä sitoivat, erästä intiaaneille hyvin tavallista keinoa, jonka avulla he helposti saattoivat vapauttaa kätensä silmukasta.
Aseita ei vangeilta ollut otettu pois, koska sotamiehet eivät halunneet niitä kuljettaa.