"Kurkista, onko hän yksin", sanoi neekeri. Mulatti kiipesi ketterästi kallionkielekkeelle, josta hän saattoi nähdä alas.
"Ixmal ja Mendez", hän ilmoitti.
"Hyvä on."
"Sallimmeko heidän tulla tänne ylös?"
"Ei", vastasi Tamay, "mennään alas heitä vastaan".
Kaikki kolme astuivat ahdasta, mutkikasta polkua alas, kunnes saapuivat pieneen, tiheää viidakkoa kasvavaan laaksoon. Täällä vastasi mulatti vihellykseen. He jäivät kuitenkin seisomaan pyssyt käsissä pensaiden taakse, polun eteen, joka johti ylös kukkulalle.
Hetkisen kuluttua näyttäytyi xinka ja hänen takanaan Mendez. Mulatti
Tito astui esille, molemmat toiset sitävastoin jäivät pensaan taakse.
Tito osasi heistä parhaiten espanjankieltä ja oli sukkelasuisin.
"Hei, señor, joko vihdoinkin muistatte ystäviännekin? Me olemme teitä kovin ikävöineet."
"Minä olen vasta tänä aamuna palannut takaisin."
"Ja te tiedätte jo, että arvoisa isosetänne on tehnyt teistä riemuitsevan perillisen?"