"Pidä suusi, sinä apinain jälkeläinen", vastasi mulatti vihoissaan, mutta jatkoi sitten äskeisellä äänellä: "Mitä arvelette, toverit, eikö olisi viisainta ottaa lunnaita señor d'Iralalta?"
"Ja kuinka luulet ne saavasi?"
"Sinä menet hänen luokseen, musta nukkeni. Sinä olet vähimmän epäilyttävä meistä; sinun rehellinen naamasi hankkii sinulle kaikkialla luottamusta."
"Hm", arveli neekeri ja kynsi villaista päätään, "on niitä joitakuita sellaisiakin, jotka eivät ole minulle suosiollisia".
"Niinkö, sinä Kongon helmi; no, sitten lähetämme Ixmalin, xinkan, hän on viisaampi kuin miltä näyttää, ja hallituksen joukot eivät suinkaan ole kaukana. Oletko samaa mieltä?"
"Niin, jos pidät sitä viisaampana."
"Me otamme rahamme ja lähdemme Meksikoon."
"Hyvä."
"Mitä sinä sitten arvelet, Tamay?"
Mulatti kääntyi nyt intiaanin puoleen, joka istui ääneti ja liikkumatta, ikäänkuin ei olisi toisia huomannutkaan.