"Ja ovat johtaneet minut sinun luoksesi, siskoseni."
Maria istui nyt hänen rinnallaan kalliopaadella nojaten päänsä hänen olkapäähänsä, aivan niinkuin hän lapsena oli tottunut tekemään.
"Kuinka isä ja äiti jaksavat, Pablo? Oi, kuinka he ovat mahtaneet surra minua!"
"Niin, rakas, he ovat kyllä surreet.'"
"Vie minut pian heidän luokseen."
"Niin pian kuin voin."
"Tiedätkö, että minulla on isoisäkin?"
"Olen sen kuullut."
"Vanha, herttainen mies, mutta isä ja äiti ovat kuitenkin aina minun omat rakkaat vanhempani. Mutta voinhan silti rakastaa isoisääni, eikö totta?"
"Tietysti."